Kirjoittaja Leena Hallapuro, Joosepin sukuhaarasta

 

Merellisissä tunnelmissa

 

Lämmin ja aurinkoinen aamu otti kokoukseen saapuneet immeiset vastaan Kauppatorilla, kun odoteltiin Doris II tuloa laituriin ja lähtöä pienimuotoiselle risteilylle ennen Suomenlinnaan saapumista. Kierrettiin ja katseltiin itäistä Helsinkiä mereltä päin ja samalla nautittiin laivan hyvistä seisovan pöydän antimista mukavassa seurassa. Totesin itsekseni, että on meillä kaunis pääkaupunki.

 

Suomenlinnaan saavuttiin ja ei muuta kun tossua toisen eteen kohti Upseerikerhoa. Hetken hengähdys ja sitten jakaannuttiinkin jo kahteen ryhmään lähteäksemme opastetulle kiertokävelylle Suomenlinnan historiallisiin maisemiin. Lapsille oli omansa retki, joka sai suuren suosion, näin kuulin. Kiertokävelyn jälkeen jäi mukavasti aikaa käydä majoituksessa, paikassa, jonka keittiössä olen joskus ”aika kauan aikaa sitten” istunut syömässä mummon paistamia sokerimunkkeja. Paikka toimi silloin sotilaskotina.

 

Sukukokous

 

Majoituksesta siirryimme takaisin Upseerikerholle varsinaiseen sukukokoukseen. Puheenjohtaja piti alustuksensa kokouksen aluksi ja toivotti runsaslukuiset sukulaiset tervetulleeksi tilaisuuteen. Ennen kun varsinaista esityslistaa alettiin käydä läpi kertoi Riitta Uosukainen omassa puheessaan suvun tytärten ja sukuun naitujen naisten suvulle antamastaan energisestä panoksesta. Upeeta! Ja niinhän se on, että ilman heitä ei olisi meitäkään. Uusia jäseniä valittiin ja osa vanhoista jäsenistä saatiin jatkamaan hommia, ainakin seuraavat kaksi vuotta. Todettiin, että kaiken kaikkiaan Seuran asiat tuntuivat olevan ihan mallillaan. Seuraavasta tapaamispaikasta ”heiteltiin” mielipiteitä, jotka jätettiin hallituksen mietintämyssyyn hautumaan.

 

Kokouksen päätteeksi nautittiin juhlaillallinen, joka maistui ihan erinomaiselle pianomusiikin säestyksen kera. Pöytäseuru-eessamme oli sukulaisia, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan ja juttua tuntui riittävän. Pikkuhiljaa lähdettiin kerholta, osa kohti lauttarantaa, me taas kiertämään saaren niitä osia missä vähemmän on tullut käytyä. Paikka on minulle erittäinkin tuttu, ensin ajalta isovanhemmpieni asuessa saarella ja myöhemmin, kun itse asuin kerhorakennuksessa kentän laidalla tai kun entisenä Rannikko-tykistöläisenä seisoin Suokin vallilla lipunnostossa. 

 

Lopputunnelmia

 

Viikonloppuun kuului myös sunnuntaiaamun hartaushetki Suomenlinnan kirkossa, jonne en valitettavasti päässyt, mutta kuulin tilaisuuden olleen lämminhenkinen ja mielenkiintoinenkin papin kertoessa kirkon historiasta. Sitten enää kirkkokahvit ja kotiinlähdön aika.

 

Oma yhteenvetoni viikonlopusta on, että kokonaisuus oli hyvä. Sopivasti tekemistä, sopivasti vapaa-aikaa, paikka aivan erinomainen. Kiitokset järjestäjille ja etenkin puheen-johtajalle, joka sai olla tulilinjallalla koko tilaisuuden ajan alusta loppuun.

 

Ihanaa syksyä! Näkemisiin kahden vuoden kuluttua!

​

​

​

​