SA-Kuva
UOSUKAISET EVAKKOTIELLÄ
REIJO UOSUKAISEN TARINA
Tarinan toimittajat: Marjatta Vepsä & Markku Uosukainen
Juoksijaoriilla evakkotielle
Antti Uosukainen uuden kotitalon edustalla Elimäen Raussilassa Pelle ja Tuima hevosten kanssa kesällä 1941. Kuva Marjatta Vepsä
10-VUOTIAAN VASTUU
Reijo Uosukainen syntyi Valkjärvellä, Suontaan kylässä. Hän oli maanviljelijä-perheen esikoispoika. Talvisodan syttyessä myös Uosukaisen perhe joutui lähtemään evakkomatkalle, ja tuolloin vasta 10-vuotias Reijo ohjasti perheen ori-hevosta yön selkään 30.11.1939. Reen kyydissä istuivat Jenny-äiti, joka odotti perheen viidettä lasta, kahdeksanvuotias pikkusisko Rauni (myöh. Lustig) sekä neljä- ja kolmevuotiaat pikkuveljet Raimo ja Risto. Isä-Antti oli mukana sotatoimissa. Perheen toista hevosta ohjasti Reijon isoisä, Äijä, Juho Uosukainen.
Noin viikon matkan jälkeen perhe saapui Korian Nuorisoseurantalon pihalle. Jenny ja lapset pääsivät junaan, mutta Reijo ja Äijä jatkoivat matkaa hevosilla aina Humppilaan asti, mihin muu perhe oli majoitettu. Helmikuussa 1940 syntyi perheen viides lapsi, Ritva (myöh. Juutilainen). Kun rauha oli tullut, palasi perheen isä sodasta. Perhe asettui asumaan Turun seudulle, ja perheen isä pääsi tehtaalle töihin.
KOTI RAUSSILAAN
30.11.1940 eli päivälleen vuoden kuluttua siitä, kun oli lähdetty evakkomatkalle Valkjärveltä, päästiin muuttamaan uuteen kotiin Elimäen Raussilaan. Äijän tavoitteena oli löytää asuinpaikka mahdollisimman läheltä rajaa, jotta muutto takaisin Karjalaan sujuisi helposti. Elimäki oli sijaintinsa puolesta hyvä valinta. Perhe matkusti Turusta Inkeroisiin junalla. Myös hevonen ja kärrit olivat junan kyydissä. Loppumatka ajeltiin sitten hevospelillä iltapimeässä.
Uudella kotipaikalla Raussilassa Reijo oli mukana peltotöissä yhtä innokkaana kuin Karjalan kodissakin. Tilan edelliset omistajat, eli Hasun perhe, asuivat alkuun samassa talossa. Hasuilla oli suunnilleen Reijon ikäiset lapset, Antero ja Aili (myöh. Ikonen). Reijo ja Antero keksivät yhdessä kaikenlaisia pikkupoikien kolttosia. Antero oli kooltaan suurempi ja rotevampi, joten Reijolta sujui, oman kertoman mukaan, esimerkiksi katoilla kiipeily ketterämmin. Hasun perhe muutti seuraavana keväänä Kimonkylään.
Jatkosodan aikaan Antti-isä joutui taas rintamalle. Reijo hoiteli uutta kotitilaa jo varsin tottuneesti yhdessä Äijän kanssa. Muuttoa takaisin Valkjärvelle odotettiin ja suunniteltiin. Rauhanneuvottelujen myötä, kuitenkin toivo mahdollisuudesta palata takaisin koti-Karjalaan menetettiin, joten elämää jatkettiin Raussilassa. Perheen kuopus, Raili (myöh.Taipale) syntyi kesällä 1943.
Reijo Raussilan nuorisoseuran pihalla.
Kuva Marjatta Vepsä
Ajeleva maanviljelijä
Reijo oli innokkaasti mukana Raussilan Nuorisoseurassa, joka toimi jo tuohon aikaan aktiivisesti. Näytelmäpiiri ja kansantanhut olivat Reijolle tärkeät harrastukset. Myös penkkiurheilu ja hevoset säilyivät hänen koko elämänsä ajan mieleisinä harrastuksina.
Reijo oli koko ikänsä ahkera maamies. Hän jatkoi maanviljelyä isänsä jälkeen ja auttoi myös poikaansa Markkua maatilan hoidossa ja metsätöissä elämänsä viimeisiin päiviin asti. Maatilan töiden ohella Reijo ajoi kylän taksia usean vuosikymmenen ajan. Innostus taksiautoiluun lienee tullut Eino-sedältä, jolla oli taksi Elimäen kirkonkylällä. Jo ennen ajokortin saamista pääsi Reijo auton rattiin; kun Eino-setä hinasi uuden autonsa Myllykoskelta Elimäelle, sai Reijo ohjata hinattavaa autoa.
Rukiin leikkuussa. Oikealla Jenny ja Antti Uosukainen, Reijo istumassa. Vasemmalla mahdollisesti Antin sisaria. Kuva Marjatta Vepsä
Perhe kasvaa
Vaimonsa Maijan Reijo löysi naapurikylästä, Villikkalasta. Myös Maija (o.s. Kemppinen) oli kotoisin Karjalasta, Jääsken Järvenkylästä. Kihlasormuksia oli tarkoitus lähteä ostamaan joulun aikaan vuonna 1952. Elimäellä oli kuitenkin tuolloin puhjennut eläinten keskuudessa suu- ja sorkkatauti, joka esti ihmisten liikkumisen. Kaikkien oli pysyteltävä kotona, karanteenissa. Näin ollen kihlojen osto siirtyi. Helmikuussa 1953 pääsivät Maija ja Reijo sormuksien ostoon. Ihan vaivatta ei tuokaan matka sujunut. Oli ankara lumipyry, ja auto juuttui kotimatkalla hankeen.
Maijan isä, Viljam Kemppinen, tuli hevosella hakemaan nuoren parin turvaan lumipyryn keskeltä. Elokuussa 1953 vietettiin häitä. Ensin juhlittiin morsiamen kotona ja illalla tanssittiin Nikkarinmäen lavalla.
Reijo perheineen eli elämänsä nuoresta pojasta lähtien Raussilassa. Perheeseen syntyi kaksi lasta: Markku ja Marjatta (myöh. Vepsä). Muistot Karjalan kodista säilyivät rakkaina koko elämän ajan. Me lapset perheinemme pääsimme yhdessä isän kanssa käymään Valkjärvellä ja olemme kuulleet sieltä monta ikimuis-toista tarinaa. Olemme ylpeitä karjalaisista sukujuuristamme. Nyt on meidän vuoromme siirtää nämä tarinat eteenpäin omille lapsillemme ja lapsenlapsillemme.
Reijo ja taksimersu. Kuva Marjatta Vepsä
Reijo kengityspuuhissa Raussilassa. Kuva Marjatta Vepsä
Reijo Uosukaisen tarinan on kirjoittanut talteen hänen tyttärensä Marjatta Vepsä (os. Uosukainen) ja se on jatkoa vuonna 2002 julkaistun Uosukaisten sukukirjan "Uosukaisten Suku Karjalasta" evakkotarinalle "Uosukaisia Suontaan kylästä", joka perustuu Reijon äidin Jenny Uosukaisen (os. Kyllästinen) haastatteluun vuodelta 1985. Reijo Uosukaisen tarina on julkaistu vuonna 2014 Elimäen Karjalaseura ry:n toimittamassa kirjassa Evakkoteiltä Elimäelle.