Kirjoittaja Marja Koivula, hallituksen sihteeri

 

Eipä aavistanut Mårthen Osuckain eli nykysuomella Martti Uosukainen, että 430 vuotta syntymänsä jälkeen jälkeläisensä kokoontuvat Jyrängönvirran rannalla Itä-Hämeessä. Miksi ihmeessä nämä jälkeläiset siellä kokoustivat? Toki Uosukkala Vuoksen rannalla oli levotonta seutua Täyssinän ja Stolbovan rauhojen välillä rosvoilevien talonpoikaisjoukkojen takia, mutta kokousrauha lienee löytynyt lähempääkin Valkjärveä kuin Kymijokeen laskevan virran varrelta.

 

Historiaa

 

Ruotsi ja Venäjä jatkoivat rajakiistojaan vielä muutaman vuosisadan Mårthenin syntymän jälkeen, ja Venäjä aloitti lahjoitusmaajärjestelmän, joka riisti Mårthenin jälkeläisiltä omistusoikeuden isiltä perittyihin maihin. Uosukaiset kuitenkin jäivät asumaan Uosukkalaan ja muualle Valkjärvelle. Valtio osti Uosukkalan lahjoitusmaan, kuten se teki muuallakin, ja viimeiset perintökirjat jaettiin vuonna 1902. Lampuodit olivat jälleen talollisia, ja valtaosa asutti esi-isiensä maita ja Valkjärven pitäjää.

 

Noin sata vuotta Mårthenin jälkeen Uosukkalasta etelään perustettiin suurkaupunki, Pietari, joka antoi elannon monille Uosukaisille, olivathan he tunnettuja ajopelien, kuten kärrien, rekien ja kiesien valmistajia. Pietarin turvallisuusasioiden järjestelyt vaikuttivat käänteentekevästi Uosukaisten elämänkohtaloihin; Valkjärvi oli jätettävä ja muutettava uuden rajan taakse, pääosin Jämsän seudulle, jatkosodan jälkeen 1944.

 

Niinpä tuo Kymijoki on verrattomasti lähempänä nykyisiä asuinseutuja kuin Vuoksi ja sen rannat. Vaikka lähes jokainen nyt keskikesän viikonlopun Heinolassa viettänyt Uosukainen on palannut vähintään kerran Valkjärvelle ja tänä kesänäkin siellä on istuttu isien raivaamien peltojen äärellä, koko joukon samanaikainen kärrääminen eri puolilta Suomea Valkjärvelle toisen kerran tänä kesänä ei olisi onnistunut (pitäjäjuhlat pidettiin siellä kahta viikkoa aiemmin).

 

Niin, Mårthen, minä kirjuri olen jälkeläisesi 12. polvessa ja vasta toinen tässä sukuhaarassa, joka ei ole syntynyt Valkjärvellä. Äidinäitini ehti avioliiton myötä muuttaa naapuripitäjään Sakkolaan, joten ihan sataprosenttinen valkjärveläinen en ole. Annettakoon se anteeksi, sillä kumpikin vanhemmistani on Kannaksen Karjalasta ja suvut niistä pitäjistä niin pitkälle kuin tutkimuksissa on edetty. Olen toisin sanoen Hämeeseen pakkosiirretty pesunkestävä karjalainen, josta vähintään neljäsosa on Uosukaista. Saattaapi olla enemmänkin, koska äitini isän suku, Monoset, elelivät myös Uosukkalassa ja suvut risteytyivät aika ajoin.

 

Viidennet juhlat

 

Tämä Uosukaisten sukukokous Heinolassa oli viides virallinen kokous sukuseuran perustamisen jälkeen 2000. Heti ensimmäisinä vuosina seuran hallitus ja aktiivit tekivät suurtyön ja julkaisivat kirjan Uosukaisten suku Karjalasta, jonka sukupuusta ja sukutauluista olen selvittänyt, miten läheistä tai kaukaista sukua olen nykyisille suvun kuuluisuuksille, Topi Uosukaiselle ja Riikka Uosukaiselle. No, ne yhteiset esi-isät kuolivat jo 1830 ja 1840-luvuilla, mutta joka tapauksessa olemme kaikki sinun, Mårthenin, jälkikasvua.

 

Kokouksissamme olemme huomanneet, että osa sukuhaaroista on vielä selvittämättä ja että osa jo selvitetystä on jäänyt sukutauluihin kirjaamatta. Niinpä päätimme Heinolassa, että sukututkimustietoa täydennetään ammattimaisesti lähivuosina. Lisäksi haluamme kattavampaa historiallista aspektia sukuumme ja sen vaiheisiin.

 

Kahden vuoden päästä joukkomme on jälleen koolla. Malttamattomana odotan, onko siihen mennessä löydetty uusia sukuhaaroja ja sukulaisia.

​

​

​

​