Kirjoittaja Emmi Uosukainen, hallituksen varajäsen

 

Lähdimme kotoa Lahdesta lauantaiaamuna kohti Lautsian lomakeskusta Hauholla. Aikainen herätys teki sen, että jo Hollolan puolella silmät painuivat kiinni - pitkä ja ikimuistoinen päivä oli alkanut. Saavuimme Hauholle ja pääsinkin heti työntouhuun leikkaamaan kahvilippuja. Päivä lähti siis ohjelman mukaan käyntiin ilmoittautumisella ja tulokahvilla. Itse istuin ilmoituspöydän päässä ja kirjasin saapuneet sukulaiset ylös. Ulkona paistoi aurinko ja järveltä puhaltava tuuli oli mukavan vilpoinen. Ihmisiä tuli sisään hymyssä suin ja he alkoivat heti haastella.

 

Seuran puheenjohtaja Markku Uosukainen muisti lämpimästi sukuseuran toimintaan merkittävästi vaikuttaneiden Ensio Uosukaisen ja Hanna Salmisen poismenoa ja muistokynttilä paloi koko kokouksen ajan. Osallistuin tänään siis ensimmäiseen kokoukseeni näin aikuisiässä. Otin jo valmiiksi takarivin paikan Jenni Uosukaisen kanssa, jos tulisi tarve ottaa se tunnettu taka-vasen. Takavasen-tilannetta ei tullut vaan kokous olikin mielenkiintoinen ja tiedollisesti antoisa.

 

Kokouksen teemoja

 

Seuran jäsenet pohtivat kuinka saisivat nuoria osallistumaan kokouksiin. Tämänpäiväinen nuorisoedustus oli neljä ja melkein viisi, onhan 8-vuotias Eelikin jo isomies. Päädyin hallituksen

varajäseneksi ja heitin jopa ehdotuksenkin puheenjohtajalle. Nykypäivään kuuluu tämä yhteisöllisyys myös erilaisten yhteisöpalveluiden myötä, kuten Facebook ja Twitter. Kokouksessa päätettiin, että seuralle tehdään oma ryhmä Facebookiin ja näin ehkä edistetään hieman nuorten saapumista kokouksiinkin.

 

Kokouksen jälkeen me nuoret (Mia, Samuli ja Jenni) ymmärsimme että tästä loppupäivästä ei selvitä kello 19 asti ilman karkkia, otimme siis auton ja matkasimme Hauhon keskustaan. Tullessamme takaisin oli jo sauna lämpöisenä ja iltapäiväkahvin kera sai pitsaa ja raparperipiirakkaa. Ennen juhlaillallista näimme otteita Hauhon kesäteatterin näytelmästä Mistä Rakkaus Alkaa, joka oli ainakin omasta mielestäni huvittava. Koko esitys olisi varmasti luonut hienon tunnelman, mutta pieni iltaviihdyke ei ollut pahitteeksi.

 

Riemua Riemulassa

 

Kaikki me 70 Uosukaista lähdimme kävelemään juhlaillalliselle, ja kun itse saavuin saliin, siellä oli jo äänen desibelivoimakkuus jo tuttua luokkaansa. En itse ollut valitettavasti näkemässä illan kohokohtaa, joka oli illanvietto Riemula-nimisessä paikassa, jossa kirjaimellisesti oli riemu katossa. Tutun bändin (Antin ja Vesan) lisäksi illan yllättäjät olivat kuitenkin olleet Jukka Uosukainen ja hänen vaimonsa Natalia. Jukka oli kuin uusi Reijo Taipale ja hänen vaimonsa soitto oli saanut yleisön herkistymään. Tanssimiseltakaan ei ilmeisesti vältytty!

 

Mummiltani Terttu Uosukaiselta kuulin sunnuntaipäivän ohjelmasta, jonka ajattelin koota tähän loppuun. Aamulla kokoonnuttiin oppaan johdolla Hauhon harmaaseen kivikirkkoon. Meinasi siinä mennä”senat sakaisin” itse kierroksen johtajalta, sillä paikalla oli paljon asiantuntevia kyselijöitä. Nokian kirkkoherra Lauri Salminen piti kauniin puheen Karjalaan jääneiden muistomerkillä, jonka jälkeen kaikki saivat nauttia maittavista ja mahtavista kirkkokahveista ”punaisessa tuvassa”. Tupa on 1700-luvulta peräisin oleva kappalaisten pappila, josta tarjottavaa löytyi varmasti jokaisen makuun. Tämän jälkeen tiet erosivat ja kukin lähti omalle tielleen.

 

Kokonaisuudessaan juhlantuntuinen viikonloppu oli onnistunut ja omasta puolestani voin sanoa, että odotan innolla seuraavaa kokousta, jolloin näen taas tuttuja ystävällisiä kasvoja, ja ehkä jopa uusia. Välillä tuntuu, että näistä pirskeistä on vaikea pistää paremmaksi, mutta vuosi vuodelta saan huomata, että pippalothan vaan paranee.

​

​

​

​