KOTOA LÄHTÖ

​

Minun matkani kulki Valkjärvi – Vuoksenranta – Vuoksenniska - Puumala – Mikkeli, josta junalla Mänttään ja sieltä 4-pyöräisillä hevoskärryillä Jämsään. Äitini oli sopinut kahden tuttava emännän kanssa yhteisestä matkasta – kukin omalla hevosellaan ja lähtivät (Valkjärven) Veikkolasta Jauholaan suuntana Naumala – Pasuri – Oravaniemi. Jauholassa tuli joukkoon 2 lisää, joten heitä oli 5 hevoskärryllistä suuntana äitini kotitalo Vuoksenrannan Korpilahdella 3 km päässä kirkolta (Suokkaan Toivon Alma, Karhun Inton Aino, Thusbergin Siviä, Pylkkään Aino ja Iivos Väinön Aino).

​

EVAKKOMATKALLA

 

Junan pysähtyessä asemilla lotat tarjoilivat lämmintä velliä, maitoa ja voileipiä. Matkanteko keskeytyi usein, kun sotilasjunia piti laskea ohi. Härkävaunuissa oli kaminat, joissa pidettiin hyvää tulta, koska vaunut olivat harvoja ja ulkona oli kova pakkanen. Matka kesti useita päiviä ja sen aikana selvisi, että purkauspaikka on Mänttä Keski-Suomessa. Mäntässä jouduimme kuorma-auton lavalle ja kylmä kyyti kohti Jämsän kirkonkylää alkoi. Kansallistalon pihalla lasti purettiin ja alkoi odottelu.

​

ISÄ KARJALAISIA ASUTTAMASSA

​

Vuokratoimikunnan puheenjohtajana 1946 Jämsässä toimi siis isäni Väinö Iivonen. Jäseniä olivat Antti Koljonen, Aarne Värilä, Jalmari Mustajärvi, Otto Vanhanen ja Toivo Äikäs. Erkki Pitkänen oli varajäsen. Kesäkuun 25. päivästä alkaen heinäkuun loppuun kokouksia oli yhteensä 13 kpl. Eli n. 4 tuntia kestävä kokous joka 3. päivä. Lisäksi vielä katselmukset – ja elokuussa vielä 3 kokousta. Toimikunta hoiti Jämsän ja Jämsänkosken maanhankinta-asioita.

​

• Jos oli hallussa viljelysmaata tai siihen kelvolliseksi arvioitua maata. Asutustila jossa oli viljelysmaata esim. 0,5 ha katsottiin vielä elinkelpoiseksi

• Hakemus hylättiin, jos ei ollut eläimiä.

• Vuokramaata saattoi joutua antamaan myös siirtoviljelijä joka oli saanut tilan haltuunsa jo aiemmin.

• Vuokramaita myös pakko-otettiin; pakkotarkastustehtäviä 27 kpl vuonna 1946 ja 23 kpl vuonna 1947.

 

Maatalousväestöstä ¼ oli vailla tiloja vuoden 1947 lopussa. Korvauskysymyksiin toivottiin nopeampaa toimintaa. Neuvottelukokouksessa tehtyyn julkilausumaan 25.3.1947 kirjattuja asioita mm.: “kylmien tilojen vähentäminen, asutustilojen yhteislaitumien lisääminen, luovutettavien metsäalueiden hakkuukieltoasia, maansaantioikeuden menetysuhka/oikeuden palautus, korvausten hinnoittelun perusteeksi korvauslain toimeenpanotaso, kylmien tilojen tuki mm. liikevaihto- veron poisto rakentamiseen”.

 

Keväällä 1948 kirkkohoitokunnan maallikkojäsenet toivoivat kirkon aloitetta pitäjäjuhlille joissa ohjelma olisi vakavaa ja arvokasta. Tuomiokapituli suositteli kaksipäiväistä juhlaa, joka toteutettiin Valkjärvi-juhlana Jämsässä vielä samana vuonna. Siirtoseurakunnat lopettivat toimintansa 31.12.1949 ja jäsenet kuuluivat asuinpaikan seurakuntaan. Vuosina 1948/1949 Valkjärven seurakunnan väkiluku oli 4753. Tilinpäätökset vahvisti Kirkkohallitus vuonna 1952, jolloin ’oikeudellinen lakkaaminen’ virallistui. 1947 kunnallisvaaleissa siirtoväen äänestysaktiivisuus oli vain 22%. Neljä siirtoväen edustajaa Tuomas Ojala, Toivo Mattila, Viljam Veijalainen ja Tuomas Turkki.

​

POIMINTOJA ASUTUSTOIMINNASTA

​

Poimintoja Valkjärveläisten asettumisesta Jämsään:

​

• Viipurin hiippakunnan piispa Ilmari Salomies halusi edistää asuttamisen onnistumista. ”Siirtoväen terve hengellinen kehitys” edellytti hänen mukaansa juurtumista uusiin elinoloihin ja uusiin seurakunnallisiin yhteyksiin. Salomies vieraili Jämsässä 21.11.1944.

• Kirkkohallitus ohjeisti ja jarrutti tuomiokapitulin toimintaa siirtoseurakuntien avustamisasiassa, vallitsi ”tyhjän kukkaron diktatuuri” ja odotettiin rauhansopimuksen määrittelyä karjalaisten lopulliseen kohtaloon. Siirtoseurakuntien verotusoikeus oli poistettu niin, ettei veroa ollut kannettu vuodesta 1943 lähtien ja vero piti maksaa asuinpaikan seurakunnalle, vaikka ei ollut ääni, eikä vaalikelpoisuusoikeutta.

• Elokuussa 1945 Potsdamin konferenssin (Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja USA) halu rauhaan – herätti toiveita rauhanneuvotteluille – ja Karjalan palautukseen. Valvontakomission puheenjohtajan Zdanovin luona (Enckell ja Paasikivi) heräsi epäily, että Enckell oli karjalaisten juonessa mukana.

​

​

Hannu Iivonen (Sukukirjan sukutaulu 3149) on syntynyt Valkjärvellä 1943 ennen toista evakkoon lähtöä maatalousneuvoja Väinö Iivosen ja Aina (os. Kopra) perheeseen.

​

​

​